Lemminkäisen äiti – arkkityyppinen äiti ja pelastaja vai shamaani?

Sarjani, jossa tarkastelen Kalevalan naishahmojen tarinoita astrologian näkökulmasta, on edennyt Lemminkäisen äitiin. Varhaisemmassa tutkimuksessa hänen hahmoaan ylistettiin Ravun arkkityypin ilmentäjänä, äitinä, joka tuo äidinrakkautensa turvin pojan takaisin kuoleman mailta. Nyttemmin Lemminkäisen äidin tarua on tulkittu toisin – Lemminkäisen suku on kuulu laulajien ja tietäjien suku. Ehkä äiti kouluttaa pojastaan tietäjää, mihin asemaan pojalla tosin on vielä matkaa.  

Lemminkäisen äiti vilahtaa Kalevalassa pienessä roolissa lähinnä varoitellen kiivasluontoista poikaansa: Älä lähde Louhen maille pimeään Pohjolaan, siellä ei sinulle hyvin käy. Lemminkäisen äiti, itse vanha, viisas ja elämää nähnyt, tietää paljon sellaista, mitä poika ei vielä tiedä. Lemminkäisen äidissä voikin nähdä ja kuulla kaikuja Kauriin merkin arkkityypistä, eläinradan viimeisen maamerkin viisaudesta, jolla on kokemuksen kautta hankittua tietoa maailmasta.

Kuunteleeko poika äitiään?

Ei tietenkään. Lemminkäinen pitää itseään mahtilaulajana eli -tietäjänä, ja kun hän – kuuluisa riitapukari – jää kutsumatta Pohjolaan Pohjan neidon ja Ilmarisen häihin, hän saapastelee kutsumatta paikalle. Vaatii tuomaan itselleen olutta, ja kun tarjottu olut ei miellytä, alkaa haastaa riitaa. Lopulta hän ottaa hengiltä Pohjolan isännän, Louhen puolison ja joutuu lähtemään pakomatkalle.

✨

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Lemminkäiselle käy Pohjolan-reissun myötä kalpaten. Hän, kuten Kalevalan muutkin uroot, käy kosimassa Pohjolan neitoa. Louhi määrää hänelle kolme ansiotyötä, joista hän ei selviä vaan päätyy kolisemaan Tuonenvirtaan. Silloin kotona odottava Kyllikki näkee harjan, suan, vuotavan verta, jolloin äiti Lemminkäinen tietää, että nyt ovat pojan asiat huonosti.

Tieto raastaa hänen sydäntään, tietenkin. Onhan hän lastaan rakastava äiti. Eläinradalla Ravun merkki liitetään juuri äitiyteen. Jos Kauriissa on omanlaistaan lujuutta ja kurinalaisuutta, sen vastamerkki Rapu on yksi eläinradan syvimmin tuntevista ja hoivaavimmista merkeistä. Rapua hallitseekin feminiinisenä pidetty taivaanvalo, Auringon valoa heijastava Kuu.

✨

Lemminkäisen äiti ei jää pelkän tunteensa vangiksi. Hän ei antaudu surun valtaan, vaan alkaa toimia – ottaa käyttöön lujan Kauriin itsessään. Louhelta hän kuulee, että poika ei ole palannut ansiotyöreissultaan, enempää Louhi ei tiedä. 

Lemminkäisen äiti kyselee neuvoa puilta, maantieltä, Kuulta ja Auringolta, ja Aurinko tietää pojan kaonneen Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikivetehen. Nyt Lemminkäisen äiti pyytää seppä Ilmarista takomaan itselleen vaskisen haravan, jonka turvin hän laskeutuu Tuonenvirtaan ja naaraa sieltä poikansa palaset. Hän sivelee poikansa ruumiinkappaleet mehiläisen taivaasta tuomalla hunajalla, ja lopulta poika herää henkiin kuin Raamatun Lasarus.

✨

Jos Ainon hahmossa kuului Kalat-arkkityypin vaikutus ja rikkaassa ja muodonmuutoskykyisessä Louhessa taas Härän ja Skorpionin henki, Lemminkäisen äiti ilmentää Ravun merkkiin liitettyä tunnetta ja huolenpitoa mutta myös sen vastamerkin Kauriin periksiantamatonta lujuutta. Lemminkäisen äidin kova työ on saada poika kuoleman mailta takaisin, ja tämän hän tekee. Hän selviää siitä yhdistämällä Ravun merkin mukaisen äidinrakkauden sekä Kauriin merkkiin liitetyn päämäärätietoisuuden. Ja vaikeimmalla hetkellä eli pojan henkiin herättämisen hetkellä hän saa apua korkeammalta taholta, mihin kukin liittää omia merkityksiään. Lemminkäisen äidille korkeampi taho tarkoittaa kristillishenkistä Jumalaa:

En minä mitänä voisi, en mitänä itsestäni,

                      ilman armotta Jumalan, toimetta totisen Luojan.