Louhen tarina – Venuksen ja Pluton / Härän ja Skorpionin välimaastossa

Aloitin viime viikolla, Kalevalan päivää lähestyttäessä, sarjan, jossa tarkastelen Kalevalan naishahmojen tarinoita kosmisemmin eli astrologian näkökulmasta. Jos Kalevalan aloittava Aino-taru vie Kalojen merkin maailmaan, niin Louhen tarinassa voi kuulla kaikuja Härän ja Skorpionin merkistä. Härkää hallitsee antiikin mytologian rakkauden jumala Venus ja Skorpionia Hadeksen tai manalan hallitsija Pluto. 

Kun Aino on kadonnut Kalevalan näyttämöltä veden ja fantasian maailmaan, Väinämöinen valjastaa ratsunsa ja suuntaa pelottavaan ja rikkaana pidettyyn Pohjolaan. Hän lähtee havittelemaan sieltä itselleen Pohjan neitoa, Louhen maankulun kaunista tytärtä.

Matka kuitenkin katkeaa kostonuoleen ja Väinämöinen syöksyy veteen, mistä kotka pelastaa hänet ja kiidättää Pohjolan rannalle. Louhi ottaa suuntansa hukanneen ukkoparan hoiviinsa. Hän kuivaa, hieroo, ruokkii, juottaa yllättävän vieraan ja pitää tälle viikon verran majataloa – kuin parhaimmillaan vieraanvarainen ja aistimaailmaan arvostava, Härän arkkityyppiä itsessään ilmentävä, emäntä ainakin.

✨

...kuin parhaimmillaan vieraanvarainen ja aistimaailmaan arvostava, Härän arkkityyppiä itsessään ilmentävä, emäntä ainakin.

Väinämöisen tehdessä lähtöä kotikonnuille Louhi pyytää vanhaa tietäjää korvaamaan vaivannäkönsä. Väinämöinen tarjoaa maallisia rikkauksiaan, mutta Louhi ei niistä välitä, hänellä on rikkauksia omastakin takaa. Hän kysyy, taitaako Väinämöinen takoa Sampoa, rikkauksia jauhavaa taikamyllyä. Väinämöinen ei siihen kykene mutta lupaa lähettää Sammon takojaksi Ilmarisen, taitavan sepän. Louhi ilahtuu ja lupaa vielä Ilmariselle tyttärensäkin Sammon tekijäisiksi.

Kun Ilmarinen kuulee Väinämöisen lupauksesta, hän kauhistuu, ja lopulta Väinämöisen on loitsittava hänet Pohjolaan. Pohjolassa Ilmarinen osoittautuu maineensa veroiseksi. Hän takoo Sammon ja pian Pohjolassa juhlitaan Ilmarisen ja Pohjan neidon häitä.

✨

Häissä ja pian niiden jälkeen tapahtuu hirveyksiä. On kuin Pluto, Skorpionin merkin hallitsija, nousisi nyt syvyyksistään kylvämään kuolemaa Louhen elämään: Riitapukari Lemminkäinen surmaa Louhen puolison. Ja tuskin on nuoripari asettunut Ilmarisen kotiin, kun Kullervo-orja jo ottaa hengiltä tuoreen emäntänsä, Louhen tyttären. Ilmarinen lähtee Pohjolaan pyytämään Louhen nuorempaa tytärtä uudeksi vaimoksi, mutta tähän ei Louhi suostu, jolloin Ilmarinen ryöstää nuoremman tyttären mutta loitsii hänet lokiksi luodolle.

✨

Kuin jotain keksiäkseen Kalevalan uroot lähtevät taas Pohjolaan Sammon jaolle. Louhi ei Sammon jakamiseen taivu, jolloin miehet varastavat taikaymyllyn, ja nyt Louhi raivostuu. Hän kokee muodonmuutoksen naisesta sotakotkaksi ja lähtee perään.

Taistelu Sammota johtaa Sammon tuhoutumiseen, mutta Louhi ei anna periksi. Hän lähettää Pohjolaan karhun ja vitsauksia, jotka Väinämöinen kaataa ja parantaa. Sitten Louhi varastaa Kalevalan kansalta tulen ja lopulta Auringon ja Kuunkin, jotka hän piilottaa Pohjolan kivimäkeen. Elämä on nyt pysäyksissä, aurinko ei paista eikä kuu kumota.

Elämä on pysäyksissä, aurinko ei paista eikä kuu kumota.

✨

Louhen hahmoa on syytetty kirjallisuudentutkimuksessa ahneudesta ja pahuudesta. Ahneudesta ja pahuudesta voi olla monta mieltä: Louhi toimii paljolti niin kuin miehet eli pitää puoliaan. Ja on syytä muistaa, miten karusti Louhea Kalevalan tarinassa kohdellaan: hänestä on tehty pelottavan, pimeän Pohjolan hallitsija, joka tarjoaa vastavoiman Kalevalan (anti)sankareille ja hänen perheenjäsenensä surmataan tarinan mittaan.

Mutta rikas Louhi on, minkä voi nähdä viittaavan aineelliseen hyvään liitettyyn Härän merkkiin jos myös Skorpioniinkin, Skorpionin hallitsija Pluto kun on rikas jumala.

✨

Ja löytyy Louhesta myös Skorpioninkin toinen piirre – kyky muodonmuutokseen. Aina Pohjolasta lähtiessään Louhi muuttaa itsensä haukaksi. Varastetun Sammon perään sännätessään hän muuttuu hurjaksi sotakotkaksi, minkä muodonmuutoksen Gallen-Kallela on ikuistanut kuuluisaan maalaukseensa.

✨

Juuri kun näyttää, että Louhi on saanut kostonsa, hänen tarinassaan tapahtuu yllättävä käänne. Hän lentää haukkana Seppo Ilmarisen luo ja kysyy, mitä seppä pajassaan kalkuttelee.

Ilmarinen sanoo takovansa kaularenkaita Pohjolan akalle, joilla tämä vaaran vaskisen kylkeen kiinnitetään.

Louhi säikähtää. Hän lentää takaisin Pohjolaan, vapauttaa Auringon ja Kuun ja muuttuu sitten kyyhkyksi, rauhan ja rakkauden symboliksi.

Miten tässä näin kävi, monet sukupuolitietoiset väitöskirjantekijät kysyivät seminaarissa, kun pohdimme tätä käännettä. Miksi Lönnrot halusi pienentää vahvan naisen? mietti.

✨

Ehkä tässä muodonmuutoksessa ei olekaan kyse sukupuolesta vaan jostain isommasta, eksistentiaalisesta, ihmisenä olemiseen liittyvästä totuudesta, ehdotin. Niin oikeutettu kuin Louhen kosto tavallaan ehkä onkin, vihassa ei voi elää. Ja tosiaan, on kuin tuon viimeisen muodonmuutoksen hetkellä Louhi, tai kostonhaluinen Skorpioni hänessä, nöyrtyisi, ja hän löytäisi taas yhteyden rakkauteen ja anteeksiantoon, Skorpionin ja Härän merkin korkeampaan ilmaisuun.

✨

Louhessa on nähty vahvan ja puoliaan pitävän naisen arkkityyppi, mutta onko hänen suurin vahvuutensa sittenkin tässä – hänen kyvyssään kasvaa pieneksi?