Miten astrologia toimii?

21.01.2025

Mikä on se toimintamekaniikka, jolla se, miten asiat ovat "täällä alhaalla", näkyy "tuolla ylhäällä"? Tai toisinpäin?

Ajatus "tuolla ylhäällä" ja "täällä alhaalla", aineen vastuksen maailmassa, tapahtuvien asioiden ja ilmiöiden välisestä vastaavuudesta on huima, ihmismielelle käsittämätön.



Minä ajattelen astrologiaa kosmoksen kielenä, ikivanhana symbolijärjestelmänä, joka perustuu siihen, että ihmiset ovat tuhansien vuosien mittaan tarkkailleet eläinradan liikkeitä, sitä mitä tapahtuu "ylhäällä" ja samaan aikaan "täällä alhaalla".

Mutta ei tämäkään selitys täysin  vastaa astrologian mysteeriin. Syntymäkartta on olemassa heti syntymän hetkellä — ilman, että vastasyntyneen elämässä on vielä tapahtunut mitään.

Kuu symboloi astrologiassa tunteita, vaistoja ja sisäistä tunnemaastoamme. Se kertoo yleensä myös jotain suhteestamme äitiin tai lähivanhempaan. Pluto, antiikin mytologiassa manalan hallitsijaksi sanottu, taas liitetään astrologiassa muutoksiin, kuolemaankin. 

Onko vain sattuma, että lapsena äitinsä menettäneen läheiseni syntymäkartalla on nähtävissä tämä? Hänen kartallaan Kuu ja Pluto ovat lähellä toisiaan, yhtymässä, kuten sanotaan? (Tämä kuvio ei suinkaan aina liity äidin varhaiseen kuolemaan, vaan sillä on muitakin mahdollisia merkityksiä, mutta tuo on yksi.)

Tai että kauneuden ikonina tunnetuksi tulleen Marilyn Monroen syntymäkartalla Venus, kauneuden ja rakkauden planeetta, on lähellä hänen karttansa korkeinta kohta, julkisen näkymisen piste "Keskitaivasta"? Ja sattumaako, että siellä on myös hänen haavansa, Kheiron?

Sattumia? Ehkä. 

Emme tiedä.

Onko sattumaa, että oma uteliaisuuteni myyttejä ja astrologian kaltaisia symbolijärjestelmiä kohtaan näkyy kartallani yhdeksännen huoneen, filosofioiden ja jatkuvan oppimisen huoneen, painokkuutena? Että siellä on kartallani Aurinko (ydin, sydän), Merkurius (ajattelu ja viestintä) sekä Kheiron (haava ja haavoitettu parantaja). 

Tai että radiojuontajamieheni Aurinko on kartan kolmannessa huoneessa, arkipäiväisen viestinnän huoneessa?

Astrologiaa tunteva kirjallisuuden nobelisti Olga Tokarczuk kirjoittaa Yön talo, päivän talo -romaanissaan kuvitteellisen, veitsisepiksi nimeämänsä heimon uskomuksesta:

Pelastuksen kosminen väline on kiertoliike. Sen ansioista kaukaiset tähdet, eläinrata ja koko maailmankaikkeus liikkuvat kiertoradoillaan, ja sama kiertoliike, pienempänä, on läsnä myös ihmisten tekeleissä, myllynrattaissa, kammissa, kelloissa, vaununpyörissä, jauhamisessa ja savenvalannassa. Ja myös se kaikkein pienin, joka kuulemma värähtelee kaikissa pikkuriikkisimmissäkin osasissa, joista maailma muodostuu.


Mitä jos vastaus on jotain tuollaista?

Jos kosmoksessa on oma ihmismielelle avautumaton liikkeensä? Jonkinlainen mekaaninen "väreilynsä"?

Ja sitten se, että lapsi sattuu syntymään juuri oikealla hetkellä — mikä sen selittää?


Voisiko olla, että syntymäisillään oleva ikään kuin ”valitsee” syntymänsä hetken ja perheen, johon syntyy? 

Jos hänessä todella on heti alusta asti olemassa kaikki hänen karttansa näyttämät lukemattomat mahdollisuudet? 

Vain odottamassa toteutumistaan?