Elämäni syklit (kaapista tulo astr*****na)
Tammikuun täysikuu, susikuu, henkii vielä viime tunnelmiaan. Sen aina jotain paljastavassa valossa ehdin vielä kertoa, miten päädyin tähän tässä nyt ja miksi tästä näyttäisi alkavan uusi elämänsyklini — sopivasti juuri uuden kierroksensa eläinradan ympäri aloittaneiden Kuunsolmujen sykliin osuva.
Tasan 18,6 vuotta sitten — yksi Kuunsolmujen kiertosykli sitten — loppukesästä 2006, olin uuden äärellä. Olin juuri jättämäisilläni kustantamoon esikoiskirjani käsikirjoituksen.
Tuo kirja, Alkuvedet, oli saanut alkunsa kirjoituskurssilla. Kurssilla vieraillut kustannustoimittaja oli pitänyt romaanitekstini alusta, ja pian meillä oli kustannussopimus.
✨
Esikoisirjan julkaiseminen oli huumaavaa. Toimittajat soittelivat. Pääsin messuille. Minut kutsuttiin Inhimilliseen tekijään haastateltavaksi. Yle Teeman Lamastalgia-sarjan yksi jakso kuvattiin lamavuosina myydyn mummolani mailla. Hesarin silloinen Nyt-liite teki minusta ja Harakkapoika-esikoiskirjansa julkaisseesta Jera Hännisestä monen sivun jutun, ja haastattelu tehtiin kirjan aiheeseen sopivasti Helsingissä Roskapankki-nimisessä ravintolassa, 90-luvun lama-ajan hengessä.
Tuolloin olin varma, että kaunokirjoittaminen olisi kutsumukseni. Jätin ajatukset uutistoimittajan työstä ja hyppäsin kylmäpäisesti tyhjän päälle — kun Oinas-Mars ihmisessä leimahtaa tuleen, järkipuhe kaikuu kuuroille korville!
✨
Vaikka olin jo valmistunut toimittajaksi, lähdin vielä opiskelemaan kirjallisuutta, löysin myytit ja Kalevalan naiset. Kaunokirjoistani, joita tuli esikoisen jälkeen pari muutakin, en ole enää erityisen ylpeä. En myöskään koskaan ihan täysin identifioitunut kirjailijaksi enkä osannut itseäni sellaiseksi kutsua. Siksi en koskaan edes hakenut Kirjailijaliiton jäsenyyttä. (Tietokirjastani Kalevalan naiset kyllä pidän edelleen ja Suomen tietokirjailijoihin kuulun.)
Viime vuonna alkoi näyttää, etten voisi enää jatkaa elämääni vapaana kirjoittajana. Viimeisin, pitkään työstämäni käsikirjoitus ei löytänyt sitkeistä yrityksistäni huolimatta kustantajaa, mikä tuntui hirveältä. Niin paljon hukkaan heitettyä työtä ja aikaa! Tämäkin voi muuten liittyä haavaan ja haavoitettuun parantajaan, Kheironiin, ysihuoneessa, myös julkaisutoimintaa symboloivassa huoneessa.
✨
Kun en voinut enää muuta, aloin varovasti tulla näkyväksi pitkäaikaisen salarakkaani, kosmisen kielen, (astr****ian) kanssa. Tyttäreni, super-tiktokkaaja, patisti minut TikTokiin. Sieltä löytyi tästä tabuna pidetystä aiheesta kiinnostuneiden joukko, aloin saada syntymäkarttatilauksia ja minua kehotettiin hankkimaan toiminimi.
Nii-in: Perussankaritarinakaava: minua patistettiin, kehotettiin, en olisi itse halunnut!
Mutta suurin piirtein niin siinä kävi.
(Olisinko koskaan saanut haettua y-tunnusta, ellei muuan määrätietoinen seuraajani olisi tuupannut minua polulla ja näyttänyt kädestä pitäen, miten hakemus tehdään?!!)
(No, ehkä sentään olisin.)
✨
Tulkintatilauksia on tullut tasaiseen tahtiin, ja sain juuri tehtyä nämä sivut.
"Tulit astr*****na ulos kaapista", kuten puolisoni sanoi.
Kyllä. Ja nyt olen valmiina uuteen 18,6 vuoden mittaiseen Kuunsolmujen sykliin.
Astrologina.