Venuksen manalanmatka päättyi viikonloppuna – mikä kirkastui?
Elämässä on aikoja, jolloin maa tuntuu ravistuvan alta ja se, mitä on aiemmin itsestä ja elämästään ajatellut, menee uusiksi. Isäni päätös lähteä tästä maailmasta ravisti uusiksi minun maailmani. Tuntuu myös melkoiselta sattumalta, että henkinen ravistusmatkani alkoi samaan aikaan, kun rakkauteen ja ihmissuhteisiin liittyvä Venus, aurinkomerkkini Härän hallitsijaplaneetta, aloitti taivalla 40 päivän mittaisen perääntymisensä eli vertauskuvallisen sukelluksensa manalaan.
En lakkaa ihmettelemästä sitä, miksi useammat ihmiset eivät tutki ja puhu astrologiasta. (Tai tietysti ymmärrän - ennakkoluulot ja lehtihoroskooppien hölmöt stereotypiat!) Syvällisesti käytettynä astrologia voi kuitenkin olla mitä tarkin ja kuvaavin työkalu tutkia omaa elämää. Viimeisen puolentoista kuukauden ajan se on minulle täysin korvaamaton apuväline ja auttanut minua navigoimaan vesillä, jonka tyrskyt ovat tuntuneet melkein liian rajuilta.
✨
Olen kertonut sekä täällä blogissani että sosiaalisen median tileilläni isäni päätöksestä lähteä tästä maailmasta 27.2. Tieto syöksi minut pimeään, jossa astrologia on toiminut täysin korvaamattomana valona. En usko, että oli sattumaa, että lähes samaan aikaan, kun tieto isän kuolemasta tuli, alkoi rakkauteen ja ihmissuhteisiin liitetyn Venuksen, minun aurinkomerkkini Härän hallitsijaplaneetan, manalanmatka. (Manalanmatka tarkoittaa tässä, että Venus kääntyi taivaalla perääntyväksi, kuten sen normaalista poikkeavaa liikettä nimitetään.)
✨
Syntymäkartassa on 360 astetta, ja aste, jossa Venus kääntyi perääntyväksi, osui melkein yhteen syntymäkarttani Venuksen kanssa. Aivan kuin taivaalla liikkuva rakkauden planeetta olisi käynyt tökkäämässä syntymäkarttani rakkauden ja ihmissuhteiden symbolia sanoen: nyt sinun, Tiina, on aika oivaltaa jotain siitä, millä tavalla osoitat rakkauttasi - tai olet osoittanut tai jättänyt osoittamatta sitä isääsi, ehkä muitakin ihmisiä jos kaikkein syvimmin omaa itseäsi kohtaan.
Huone, jossa Venukseni on syntymäkartallani, on kahdeksas, kartan yksi haastavimpina pidetyistä huoneista. Sitä pidetään kartan "Skorpioni-huoneena", kuoleman ja vertauskuvallisen uudelleensynnyn huoneena. Koko maaliskuun ja huhtikuun alun Venus on tehnyt manalanmatkaansa juuri tuossa syntymäkarttani huoneessa, symbolisen ja joskus konkreettisenkin kuoleman sekä uudelleensynnyn huoneessa. Viime viikonloppuna Venuksen manalanmatka päättyi ihmissuhdemerkissä Vaa'assa olleen täysikuun myötä.
✨
Symboliikkansa mukaisesti täysikuussa jokin kirkastuu. Ehkä jälleen sattumaa, että juuri tämän ihmissuhteisiin liittyvän täysikuun lempeässä valossa minulle on kirkastunut entisestään se, miten perheessäni ja suvussani on osoitettu ja myös oltu kyvyttömiä osoittamaan rakkautta. En tarkoita, että tämä olisi ollut ainoa syy isän päätökseen, ei tietenkään, vaan kuten hän jäähyväisviestissään kirjoitti: hänellä oli paljon fyysisiä vaivoja, joita hänen, metsissä viihtyvän, tekemään tottuneen ja 80:aa ikävuottaan lähestyvän miehen, oli mahdotonta hyväksyä.
Ja silti. Viime vuosina on alettu ymmärtää aiempaa syvällisemmin kehon ja mielen yhteys sekä osoitettu, miten psyykkiset tai henkiset vaivat voivat alkaa oirehtia kehollisesti. On alettu konkreettisesti nähdä, miten ihminen on kokonaisuus, jossa kehoa, mieltä ja sydäntä ei voi erottaa toisistaan ja miten vaikeat tunnelukot voivat alkaa oirehtia somaattisesti.
✨
Tiedän jossittelun olevan turhaa, mutta en ole tietenkään voinut olla kysymättä itseltäni kipeitä kysymyksiä, kuten mitä jos olisimme osanneet olla toisiamme kohtaan hellempiä ja huomaavaisia... Jos olisimme osanneet sanoa ääneen, miten tärkeitä toisillemme olimme.. Jos olisimme osanneet pitää kiinni omista rajoistamme ja myös kunnioittaa paremmin toistemme rajoja...?
✨
On ollut tärkeää kirjoittaa ja varsinkin puhua isän kuoleman herättämistä tunteista, jopa täällä Kosmisemmin-sivuillani. Nyt lienee aika tehdä sama kuin taivaalla taas eteenpäin kulkeva Venus eli mennä päin uutta ja jatkaa isän poismenon prosessoimista muualla.
Kiitos, jos olet lukenut blogiani tai katsonut viime viikkojen some-päivityksiäni ja kiitos varsinkin, jos olet reagoinut tai kommentoinut niihin, et arvaa, miten tärkeältä se on suruprosessini keskellä tuntunut!
✨
Ps. Perääntyvän Venus-jaksoni ehkä ilmeiseltä ja pateettiseltakin kuulostava oivallukseni, jonka vieminen käytäntöön ei sitten olekaan aivan niin yksinkertaista, kiitos usein sitkeiden alitajuisten tunnelukkojemme: Rakastakaa läheisiänne, niitä teille oikeasti rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, silloin kuin vielä voitte. Näyttäkää se heille sanoin ja teoin. Huomisesta kun ei koskaan tiedä.