Tietoa minusta (ja ajatuksiani astrologiasta)

Kuka olen? Missä on kotini?

Olen aina ollut "tähtihin tuijottelija", rakastanut tähtitaivasta, täysikuuta, auringonnousua ja -laskua. Elämä täällä aineen vastuksen maailmassa on usein tuntunut minusta vieraalta. Mikä paikka tämä Tellus oikein on? Miksi olen täällä? Mikä on tehtäväni? Se ei ollutkaan ranskan kielen opettaja, ei uutistoimittaja, ei kaunokirjailija eikä kirjallisuudentutkijakaan…

Minulla, kuten meillä kaikilla, on ollut myös omat kipuiluni. Olen saanut kohottavinta ja syvintä apua astrologiasta, jota olen opiskellut vuodesta 2010 — paljolti salassa.

Väheksytty ”tiedon yöpuoli”  

Ajallemme on ominaista intuitiivisen ja kehollisen, kokonaisvaltaisesti itseään ilmentävän "tiedon yöpuolen" vähättely, idoliani Elias Lönnrotia lainaten. Tämä johtaa helposti maailmankuvan pääkeskeisyyteen, nopeasti ahmaistavan tiedon, uutisten ja liioittelevien klikkiotsikoiden suosimiseen.

Paljolti ”tiedon yöpuolen” kautta itseään ilmentävää astrologiaa tulisi kohdella sen omilla ehdoilla; ymmärtää sen hienovaraisuus ja tulkinnallisuus. Valitettavasti astrologit itse ovat osin lähteneet mukaan ”tiedon päiväpuolelle” kumartavan maailman leikkiin. 

Joillain sivustoilla astrologia on valjastettu kaupallisuuden alttarille ja kosmoksen hienovaraiset viestit paketoitu yksinkertaistettuun ja mielestäni liikoja lupailevaan muotoon. Joillakin taas kerrotaan, millaisia ”Härät”, ”Oinaat” tai ”Ravut” ovat. Mitä osaa kartasta näillä kuvauksilla tarkoitetaan? Aurinkomerkkiäkö? Ainakaan minä Aurinko-Härkänä en ole koskaan löytänyt yhtäkään itseeni osuvaa piirrettä noista kuvauksista.

Toinen, mikä tekee astrologialle hallaa, ovat tutkijoiden ja tiedetoimittajien testit, joissa lähdetään siitä, että astrologian pitäisi antaa luonnontieteellisen tarkkoja tutkimustuloksia. Noiden oletusten taustalla kuuluu lähinnä rationaaliseen järkeensä, "tiedon päiväpuoleen", luottavan länsimaisen ihmisen halu hallita, ymmärtää ja saada nopeita vastauksia. Halu kahmia saalis verkkoon niin kuin Väinämöinen koettaa kahmia itselleen vedestä muotoaan muuttaneen Ainon.

Kaksi maisterintutkintoa opiskellena ja tohtoriksi väitelleenä tämä on minulle tärkeä ja kipeäkin asia. (Kosmisen kielen tuntijoille: haavoitetuksi parantajaksi sanottu Kheiron yhdeksännessä, yliopistojen, filosofioiden, uskontojen ja korkeampien oppien huoneessa.)

Oman elämäni Aino — etsinnän tunne oppaana 

Olen kirjoittanut ja puhunut julkisuudessa 90-luvun lamakokemuksistani, sukumme hajoamisesta ja juurettomuuden tunteestani. Kuvaan laman lapsen kokemuksiani lapsen silmin Alkuvedet-kirjassani (2006). Sen myötä sukelsin kirjojen ja myyttien maailmaan, kirjani kannessa aaltoihin sukeltavan tytön lailla. Toisen kaunokirjani nimi Mahdollisten maailmojen paikka (2010) kiteyttää tuonaikaisen kaipuuni johonkin sanoittamattomaan.

Olen aina samaistunut aaltoihin katoavaa Ainoon, josta tein väitöskirjani keskeisimmän hahmon. Tietokirjani Kalevalan naiset (2019) oli ensimmäinen vain kansalliseepoksemme naishahmoihin keskittynyt, tieteeseen pohjautuva populaari tietokirja, niin paljon kuin Kalevalasta onkin kirjoitettu. Monia tuo kirja innostikin, ja saan siitä yhä lukijapalautetta. Kirkkain ajatukseni siinä on, että Kalevalan naisten paras kyky on kyky muutokseen, jopa muodonmuutokseen.

✨

Omaan etsintääni ja kaipuuseeni voi liittyä paradoksaalisesti sekin, että syntymäkartallani on vahvimpana Härkä, kiinteä maamerkki. Se on myös aurinkomerkkini (huone on Kheironin tapaan yhdeksäs). Sanotaan, että lujan Härkä-symboliikan omaavan ihmisen tulisi löytää koti ja turva kehosta ja materiaalisesta, aistein havaittavasta maailmasta. 

Ainon rinnalle Marjatta
 

Vaikka olen opiskellut ja tutkinut astrologiaa kauan, vei aikansa ennen kuin uskalsin sanoa ääneen, että se toimii. Tai toimii ainakin omassa ja läheisteni elämässä. On kieltämättä huima ajatus, että olisi (on) olemassa kieli, jonka avulla voisi (voi) selvittää, miten elää onnellisimmin ja pienimmän vastuksen mukaan täällä "alhaalla", materian jähmeässä maailmassa. Hullultahan se tuntuu. Järjenvastaiselta!

Kolmannessa kaunokirjassani, chick lit -henkisessä Taivaanmerkeissä (2016) kirjani päähenkilö, alter egoni, tuolloin omassa elämässään hukassa oleva Emma, on kiinnostunut astrologiasta. Se toimii hänelle kaaoksen keskellä oppaana niin kuin puolukka Marjatalle.

Kerronnassa kuuluu silti yleinen astrologian vähättely ja sille naureskelu, mitä en enää tekisi. a) Olen saanut astrologiasta valtavasti sekä apua, ohjausta että iloa ja syvyyttä omaan elämääni. b) Yhdessä kirjoittamisen kanssa se on pakottanut minut lempeällä mutta lujalla tavalla nöyrtymään sekä syventämään käsitystäni elämästä ja ihmisen paikasta kosmoksessa.

Ainon ja Marjatan rinnalle Louhi ja Lemminkäisen äiti 💫
 

Nyt 47-vuotiaana koen vihdoin löytäneeni Ainon ja Marjatan rinnalle Kalevalan vanhat viisaat naishahmot, Louhen ja Lemminkäisen äidin. Aino minussa on yhä erittäin tietoinen astrologiaan liittyvistä kielteisistä mielikuvista ja vielä vähän varuillaan muiden mielipiteiden edessä. Onneksi Louhi — rajojen pitäjä ja Mustan Kuun Lilithin suomalainen vastine — on minussa nyt hereillä myös.

✨

(Sitä paitsi nuo suuren massan mielikuvat perustuvat paljolti tietämättömyyteen ja päivälehtihoroskooppeihin. Ympäripyöreillä, yksinkertaistavilla ja vain kaupalliseen tarkoitukseen laadituilla viikko- tai päivähoroskoopeillä ei ole juuri tekemistä todellisen astrologian kanssa.)

✨

Kuulostaa ehkä mahtipontiselta, mutta oma elämäntehtäväni, tai ainakin yksi niistä, saattaa olla sama kuin Lemminkäisen äidillä: tunnistaa menneestä ja melkein unohdetusta se, mikä on henkiin herättämisen ja virvoittamisen arvoista.

Minulle henkiin herättämisen ja virvoittamisen arvoista tässä ajassa on nyt astrologian aikaa kestänyt viisaus. Haluan astua niiden ihmisten jalanjälkiin, jotka ovat vuosituhansien mittaan tutkineet taivaankappaleiden ja luonnon liikkeitä ja pohtineet niiden yhteyttä ihmiselämän syvyyksiin — välittämättä siitä, että ovat usein tulleet parjatuiksi ja ivatuiksi.
 

Ps. ✨ Tämän omanlaisensa Lemminkäisen äidin työn voisi päätellä olevan oma tehtäväni myös syntymäkarttani perusteella… ✨

✨

* Astrologian vieraus näkyy siinäkin, että ihmisillä on vaikeuksia käyttää siihen liittyvää kieltä ja terminologiaa. Eläinradan merkeistä, planeetoista sekä taivaankappaleista — tässä kontekstissa myös muuten yleisinimenä pidettävästä Auringosta ja Kuusta — käytetään ymmärtääkseni aina erisnimeä: Venus, Mars, Aurinko, Kauriin tai Ravun merkki jne.  (Niin kuin sanomme Otavan tähtikuvio.)